tieteellisia edistysaskelia

matka oli pitka ja tuskainen, mutta kahdentoistatunnin frankfurt-mexico karvistelyn jalkeen maaranpaa loytyi. koneessa matkan ensimmaisen puoliskon keskityin lahinna olemaan arsyyntynty ja ahdistunut, kun mulle ei naytettykaan niin hyvia elokuvia, kun olin jo ehtinyt toiveajatella. mutta jotenkin heikoimmalla hetkellani kykenin muistamaan, etta hittolainen. olinkin gradumatkalla. kaivoin toistaiseksi suomessa aikaansaamani tekstin repun uumenista ja aloin lukea. sen jalkeen matka menikin nopeasti, koska noin sivulle kahdenksan paastyani alkoi ramasta niin pahasti, etta oli pakko laittaa silmat seuraaviksi neljaksi tunniksi kiinni. otin sen myos todisteena tyoni tieteellisista meriiteista.
taytyy myos todeta, etta kaveri oli lentokentalla vastassa. tama on mainitsemisenarvoista siksi, koska kerkesin joillekin sanoa, etta kyseessa on sen verran meksikolainen tapaus, etta ei voi olla varma muistaako se tulla oikeana paivana ja oikeaan aikaan paikalla. mita viela! tyyppi oli ollut siella puoli tuntia ajoissa. ja mun lento oli kaksi tuntia myohassa. ja olin kylla siina vasymyksen tilassa aika tyytyvainen, etta joku talutti mut taksiin ja neuvoi kuskin perille tulevalle asunnolleni.
paikka jossa asun on todella kiva. ottaen huomioon kaupungin, alue on todella rauhallinen. samasta korttelista loytyy internet, pyykkitupa, muutamia kauppoja, puhelinpuoti, lehtikioski ja muu tarpeellinen. bussi, milla paasee metrolle, mika puolestaan vie keskustaan, menee myos suoraan korttelin edesta. huone on sellaista hoas-tasoa ja kokoa, vuokra vaan on pienempi. parasta on kuitenkin terassi, mika on suurinpiirtein kolme kertaa helsingin yksioni kokoinen. siella tosin asuu myos joku elukka, mika aiheutti mulle ensimmaisena paivana sydamentykytyksia. nain heti silmissani, etta se himoitsee mun fazerin sinisia, joista oli saanut vainun. juoksin ulkoa huoneeseeni, missa ikkuna oli auki ja kylla. otus oli ikkunani takana. myohemmin sain kuitenkin kuulla, etta se viettaa aikaa yleensa aina siella meidan asunnon tietamilla. etta pakko kai oppia elamaan sen kanssa. seuraavan kerran uskaltauduin myos tarkkailemaan sita hieman pidempaan ja luulen, etta se on orava. joka mun mielikuvituksessa oli karhun kokoa.
toistaiseksi lentokoneessa kokemaani ahkeruudenpuuskaa (vai tylsyyden?) lukuunottamatta gradu ei ole saanut kovinkaan monia lisasivuja. olen kylla kaynyt jo haistelemassa tutkimusalueitani. toisella aukiolla ihmiset paistatteli paivaa hyvassa +25c lammossa luistinradan ja pulkkamaen valissa. nyt ne rakennelmat pitaisi olla poistettu... tarkoituksena kuitenkin on, etta talla ja seuraavalla viikolla teen kaikki tarvittavat valmistelut ja tiedon etsinnat varsinaisen tyon tekemista varten. tanaan olin paattanyt, etta ohjelmassa on kirjakauppaan meno, mutta sitten herasinkin kahdeltatoista. unirytmi on viela toistaseksi ollut vahan erikoinen, ja unet viela sita oudompia.