tauko

hiljaiselo lienee vahattelya, jos blogiin ei ole tullut yhtakaan uutta kirjoitusta noin kahteen ja puoleen vuoteen. mutta aina voi aloittaa uudelleen!

nyt kunnianhimoisena projektina (saamattomuuteni tuntien) on pikapikaa kertoa, mita tuona aikana on tapahtunut. lupaan olla aika suurpiirteinen.

vuosi 2009:

elokuussa lahdin meksikosta. gradu oli mielestani saanut sille kuuluvan huomion ja laiskotellakin olin kerinnyt. sikainfluenssa vei jonkin verran hyvaa tyoaikaa, mutta ehka se on enemmankin tekosyy. ei se muutama "karanteeniviikko" nyt niin paljon tuntunut. siskon tosin piti juuri kyseisena aikana tulla mun luo kylailemaan. eipa sitten tullut, kun koko maa tuntui pistavan oven sappiin. koska hanella oli loma ja lentoliput - eli jonnekin oli mentava - suunnitelma muuttuikin niin, etta tapasimme toukokuussa san franciscossa.

kaunis kaupunki ja kiva loma. mutta tuntui se vaan oudolta olla yhtakkia niin erilaisessa maailmassa. jotenkin ymmarsin, etta kaupunki on ehka aina iso, suurkaupunkikin mahdollisesti, mutta etta siella oli hiljaista! siis ei ristinsielua missaan. nyt, kun asun someron saarentakana voisi nakokulma olla eri...

lomailtuani sikiksesta palasin mexicoon. tuntui mukavalta palata. vaikkei epidemian aikana ollutkaan voinut tehda oikein mitaan tai liikkua missaan, niin en missaan vaiheessa ajatellut, etta haluaisin tai etta tarvitsisi "paeta" suomeen saakka. lentokentalta porhalsin kotiin taksilla. totesin tilanteen normalisoituneen silla aikaa, kun olin kavellyt ylos-alas san franciscon makia. taksin ikkunasta nain valtatien varrella lukemattomia prostituoituja ja taco-karryille oli pitkat jonot. selkeat indikaattorit siis!

elokuussa, kun lensin pois meksikosta tein muutaman paivan pysahdyksen chicagoon. ihan mukavan tuntuinen kaupunki, mutta en tieda. ehka siitakin olisi jonain muuna kertana, toisenlaisessa tilanteessa, saanut enemman irti. valitilassa olemiselta se minusta lahinna tuolloin tuntui. ei suomessa - ei meksikossa. se oli ainoa, mita ymmarsin. kavelin kaupungissa paljon ympariinsa, ja yritin solkata englantia. ei ollut sekaan koskaan tuntunut niin vaikealta. minun suussani olevasta kielesta oli tullut liian hidas ja suuri.

tasta tama pikakelaus lapi historian harmaiden lehtien jatkuu, kun seuraava inspiraatio tulee.