Meksikosta kotiinpalattuani kaikki asiat oli perinteisesti levallaan.
Helsinkiin piti paasta taas jotenkin muuttamaan, mutta en tietenkaan ollut tehnyt asialle hyvissa ajoin, etukateen mitaan. Syksyhan on pahinta aikaa yrittaa loytaa itselleen koti, kun kaikki uudet opiskelijat kanssa etsii edes jotain soppea, mita kutsua omakseen. Laiskalla voi kuitenkin kayda hullun tuuri. Noin toisena paivanani Suomessa juttelin ystavan kanssa puhelimessa, joka voivotteli, etta tyot Moskovassa odottaisi, mutta kun ei huvita muuttaa ja mitenkohan kalustetun asunnon saisi vuokralle. Mulle heti! Eli niin suuntasin Puistolaan. Syyskuussa perassani sinne seurasi mies P Meksikosta (kuulostaapa salaperaiselta).
Suomessa elama meni taas tuttuihin uomiinsa aika nopeasti. Gradun valmistumisen yrittamista, sahlya, kavereita. Mukavaa arkea. Joskus kaiketi juhlaakin.
P lahti joulukuussa takaisin Meksikoon. Ja tuli taas takaisin Suomeen maaliskuussa (?). Tama vaihe sisaltaa paljon erinaista sekalaista toimintaa ulkomaalaislain viidakossa. Siis kaikkea sellasta kuivaa, mita en edes jaksa erotella tassa. Tai kai olen aika paljon onnistunut unohtamaankin, etta miten kaikki oikein menikaan. Lopputuloksena kuitenkin P sai kesalla oleskeluluvan vuodeksi.
Silloin olinkin jo raskaana. Gradukaan ei ollut viela syntynyt, vaikka tuntui jo painavan jaloissa kovin yliaikaisena. Sain sen kuitenkin "alta pois" ennen muita tulevaisuudessa odottavia synnytystuskia. Aihe ei lakannut missaan vaiheessa kiinnostamasta, mutta kunnianhimo alkoi olla aika harvinainen vieras. Mutta tehtya tuli - hyvamajee!
Syksylla 2010 alkoi hiotuttaa. Kaveri oli palaamassa Moskovasta ja halusi tietysti muuttaa omaan kotiinsa. Mutta kun mitaan muuta, edes hirveeta morskaa, ei meille tuntunut loytyvan. Ei auttanut saannollinen vierailu kaupungin asuntotoimistossa, eika raskauden alleviivaus. Hesarissa joku asuntoheppu samaisesta toimistosta kuitenkin selitti kuinka kampat jaetaan tarveharkinnan mukaan. Just joo, silta musta ei ainakaan tuntunut. Tarve oli kova! Siina sitten jotenkin muotoutui sellainen paatos melkein itsestaan ja pakon edessa, etta muutammekin mun lapsuuden kotiin maalle. Talo oli tyhjillaan, joten talonmiehille olikin kayttoa. Tanne Varsinais-Suomeen tultiin sitten sopivasti kuukausi ennen laskettua aikaa, eli joulukuussa. Pesaa piti rakentaa, mutta vuoden viimeisen kuukauden keskityin pidattamaan vauvaa vuodelle 2011, herailemaan keskella yota ja syomaan uskomattoman maaran maissimuroja. Ja sitten menemaan uudelleen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti